Isäni kalastaa
tulevaisuutta
ajatellen
Sukella pinnan alle ja selvitä, miten voimme lopettaa liikakalastuksen
Rakastan merta. Se on niin suuri ja kesytön. Ainaisessa muutoksessa tummasta ja myrskyisästä tyyneksi ja rauhalliseksi.
Tässä olen minä, ja tuossa vieressä on isäni. Hän viettää päivänsä merellä ja rakastaa merta vielä enemmän kuin minä – hän on nimittäin kalastaja!
Toivottavasti olet jo katsonut videomme ja alkanut miettiä, miten voisimme tehdä meristämme tulevaisuudessa entistä elinvoimaisempia.
Lähde nyt minun ja isäni kanssa uuteen seikkailuun. Matkaamme valtameren syvyyksiin selvittämään, miksi olemme niin riippuvaisia meristämme, miten ne muuttuvat ja mitä me voimme asialle tehdä.
Miksi meri on niin tärkeä?
Meri peittää yli 70 prosenttia maapallon pinta-alasta...
...ja tuottaa puolet tarvitsemastamme hapesta.
Ilman merta ei olisi elämää! Ilman sinistä ei olisi vihreää!
Meri on valtava
Meret ovat niin suuria, että valtaosa niistä on vielä täysin tutkimatta. Tutkijat eivät tiedä tarkasti, kuinka monta eri eläin- ja kasvilajia merissä elää. Jotkut uskovat, että jopa 90 prosenttia kaikista merien lajeista odottaa vielä löytämistään.
Yhdestä asiasta olemme kaikki kuitenkin yhtä mieltä: meressä elää valtava kirjo eri kasvi- ja eläinlajeja.
Meri on täynnä elämää ja monimuotoisuutta trooppisista koralliriutoista aina jääpeitteiseen napamereen asti.
Suuri osa meren elämästä on ratkaisevan tärkeää ihmisen selviytymiselle. Kalat tai äyriäiset ovat pääasiallinen proteiinin lähde yli miljardille ihmiselle maailmassa, ja noin kymmeneosan toimeentulo on kalastuksen varassa.
Olemme niin riippuvaisia merten antimista, että maailmassa käydään eniten kauppaa juuri kalalla – enemmän kuin teellä, kahvilla, banaaneilla ja sokerilla!
Meret vaarassa
Meret ovat meille elintärkeitä, mutta ne ovat myös vaarassa. Merillämme on monia haasteita, joista kolme suurinta ovat liikakalastus, laiton kalastus ja tuhoava kalastus.
Nämä haasteet uhkaavat sekä kalakantoja että ihmisiä, joille meri tuo elannon.
Voi olla vaikea ymmärtää, miten tärkeää kalastus oikeastaan on ihmisille. Tämä kartta antaa siitä paremman käsityksen: Global Fishing Wattch’s interactive online map. Tämä interaktiivinen kartta käyttää uutta teknologiaa jäljittääkseen, missä maailmalla suuret kalastusalukset pyytävät kalaa. Kartta ei kuitenkaan pysty näyttämään kaikkea maailman kalastusta, sillä erityisesti kehitysmaissa monet kalastavat ilman veneitä tai niin pienillä aluksilla, etteivät ne näy kartalla.
- Mene osoitteeseen http://globalfishingwatch.org/map/
- Napsauta "play" näytön vasemmasta alakulmasta nähdäksesi, kuka kalastaa missäkin (siniset pisteet). Voit muuttaa päivämäärää, zoomata lähemmäs ja kauemmas sekä liikkua kartalla ympäri maailman.
- Etsi jokin rannikolla sijaitseva paikka, jossa olet itse käynyt, joko Suomesta tai ulkomailta. Miltä kalastuspaine (sinisten pisteiden määrä) näyttää siellä verrattuna Arktiksella olevaan mereen? Onko se suurempi vai pienempi? Osaatko arvioida miksi näin on?
Miksi kalakannat pienenevät?
1. Liikakalastus
Ihmiset kalastivat tuhansia vuosia vain niin paljon kuin he tarvitsivat ravinnokseen tai myydäkseen kalaa eteenpäin.
Nykyään kun kalan kysyntä on kasvanut maailmanlaajuisesti, myös kalastustoiminta on laajentunut. Se voi johtaa kalakantojen pienenemiseen.
Kalastus sinänsä ei ole varsinainen ongelma – monet kalastavat vastuullisesti ja kestävästi – mutta ilman hyvää kalastuksen hallintaa siitä voi olla haittaa.
Kun jotain kalalajia (yleensä suosituinta ruokakalaa) kalastetaan liian paljon, kalat eivät enää ehdi lisääntyä riittävän nopeasti, jotta kalakanta säilyisi kestävällä ja terveellä tasolla. Tällöin kalakanta pienenee. Ilmiötä kutsutaan ”liikakalastukseksi”.
Tällä hetkellä arviolta lähes kolmasosa maailman kalakannoista on liikakalastettuja.
Jos mitään ei tehdä liikakalastuksen pysäyttämiseksi, vaarana on tiettyjen kalalajien häviäminen lopullisesti. Kolmasosa on erittäin paljon kalaa menetettäväksi!
2. Sivusaaliit
Liikakalastus ei ole ainoa syy kalakantojen pienenemiseen. Toinen merkittävä ongelma ovat ”sivusaaliit”. Sivusaalis tarkoittaa kaloja ja muita eläimiä, joita kalastajat saavat tahattomasti saaliikseen tai joiden pyytämiseen heillä ei ole lupaa. Sivusaaliiksi saatetaan saada esimerkiksi haikaloja, merikilpikonnia tai merilintuja.
Sivusaaliit voivat olla myös kaloja, jotka ovat liian nuoria tai pieniä syötäväksi ja jotka pitäisi siksi jättää mereen kasvamaan ja lisääntymään.
3. Laiton kalastus
Laiton kalastus on suuri uhka merille ja elämälle pinnan alla.
Mitä on laiton kalastus?
Yleensä se tarkoittaa:
- Kalastusta ilman kalastuslisenssiä eli lupaa
- Sitä, että kalastaja ilmoittaa todellista pienemmän kalasaaliin
- Sellaisten lajien pyytämistä, joiden kalastaminen on kielletty
- Kalastusta alueilla, joilla se on kielletty
- Kiellettyjen pyydysten käyttöä
Kalan matka merestä lautasillemme voi olla monimutkainen eikä aina selkeästi tiedossa. Siksi saatamme tietämättämme syödä kalaa, joka on kalastettu laittomasti.
Koska tarkkaa tietoa laittomasta kalastuksesta ei ole, on vaikea tietää, miten paljon kalaa todellisuudessa pyydetään ja miten se vaikuttaa meihin ja meriimme.
Monet tutkijat arvioivat, että maailmassa kalastetaan laittomasti noin 21 miljardin euron arvosta kalaa – joka vuosi!
4. Tuhoava kalastus
Merialueet, joilla kalat lisääntyvät, ovat erittäin herkkiä. Tietyt kalastustavat voivat vahingoittaa niitä. Kaikkein tuhoavimpiin tapoihin kuuluvat syanidikalastus ja räjähteiden käyttö.
Syanidi on myrkky, jota käytetään koralliriutoilla kalojen tainnuttamiseen, jotta niiden pyydystäminen olisi helpompaa. Koralliriuttaa voi kuolla jopa neliömetri jokaista näin pyydystettyä kalaa kohti.
Räjähdekalastuksessa vedessä laukaistaan räjähteitä. Kalat kuolevat ja nousevat pintaan, mistä ne on helppo kerätä verkoilla. Tämä kalastustapa voi valitettavasti tuhota meriympäristön täysin. Tietyissä osissa Kaakkois-Aasiaa räjähdekalastuksen vuoksi on menetetty suuria koralliriutta-alueita.
Tutki alla olevia kaavioita. Mitä maailman kalantuotannossa tapahtui vuosien 1950 ja 2016 välillä? Kasvoiko se? Vähenikö se? Kuinka paljon prosentteina? Entä miten liikakalastettujen, suurimmalle kestävälle tasolle asti kalastettujen ja alikalastettujen kantojen osuudet ovat muuttuneet? Mitä arvelisit syyksi?
Miten voimme säilyttää kalakannat?
Tulevaisuuden huomioiva kalastus
Isäni varmistaa, ettei kalasta pyytämäänsä lajia liikaa, ja pitää huolta meriympäristöstä. Hän kutsuu tätä kestäväksi kalastukseksi.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Kestävä kalastus tarkoittaa, että meriin jätetään riittävästi kalaa ja vaikutukset merielinympäristöihin sekä mereneläviin minimoidaan. Näin varmistetaan kalastuksesta riippuvaisten ihmisten toimeentulo myös tulevaisuudessa.
Jotta isäni ja muut kalastajat voisivat kalastaa kestävästi, heidän täytyy tietää mahdollisimman paljon pyytämistään kalalajeista ja ekosysteemistä, jossa kalat elävät. He työskentelevät yhdessä tutkijoiden kanssa saadakseen tietoa kalapopulaation muutoksista. He seuraavat, missä ja milloin kalat syntyvät, kuolevat ja siirtyvät heidän kalastusalueelleen ja sieltä pois. Näiden tietojen avulla he laskevat kalakannan ”kestävän enimmäistuoton” (Maximum Sustainable Yield, MSY). Se tarkoittaa kalamäärää, jonka he voivat pyytää ilman liikakalastuksen riskiä.
MSY on monimutkainen käsite. Klikkaa alla olevaa kuvaa ja käy se nopeasti läpi.
Isäni kalastusyritys hyödyntää tietoja pyytääkseen juuri oikean määrän silliä, joka on pieni hopeanvärinen kala. Vaikka heidän kalastusalueellaan silliä on paljon, he eivät halua kalastaa sitä liikaa.
Tästä syystä isäni aluksen valvomo näyttää melkein avaruusalukselta! Siellä on erilaisia näyttöjä ja ohjauspaneeleita, jotka auttavat isääni pyydystämään juuri oikeaa lajia ja oikean määrän kalaa. Alus käyttää myös erikoisverkkoja. Niissä on isosilmäisiä verkkopaneeleja, joista ylimääräiset kalat pääsevät uimaan pois.
Jos sinulla on VR-lasit*, kuten Google Cardboard, laita ne päähäsi ja lähde tutkimaan isäni kalastusalusta. Näet erikoisverkot ja aluksen valvomon. Pääset myös kannen alle katsomaan, miten sillit siirretään pois ruumasta satamassa.
*Jos sinulla ei ole VR-laseja, voit katsella alusta eri puolilta älypuhelimella sekä alla olevista kuvista.
360 grader virtual reality tur på min fars fiskerbåd.
Nyt olet nähnyt, miten isäni kalastaa. Seuraavaksi on aika tutkia, missä hän kalastaa. Sitä varten käytämme taas Global Fishing Watchin karttaa.
- Kuten tehtävässä 1, mene osoitteeseen http://globalfishingwatch.org/map/
- Klikkaa ”Vessels” (alukset) näytön oikeassa yläkulmassa ja kirjoita hakuruutuun ”Immac”. Isäni kalastusaluksen nimi on F/V G IMMACULEE. Napsauta sitä. Vaaleanpunainen viiva näyttää, missä kaikkialla isäni on kalastanut vuodesta 2012 aina viime viikolle saakka.
- Vuonna 2018 hän lähti pitkälle kalastusmatkalle kauemmas tavallisilta kalastuspaikoiltaan. Selvitä kartan avulla, minne hän meni. Kuvaile matkaa muutamalla lauseella. Minkä maan rannikkoa pitkin hän kulki ja mihin suuntaan? Mitä arvelisit videon perusteella, miksi juuri sinne?
Meriemme suojelua
Isäni kalastusyritys on pyytänyt silliä samalla tavalla jo sukupolvien ajan. Heidän verkkonsa eivät vaaranna pohjan ekosysteemiä, koska silli ei ui meren pohjalla. Lisäksi sillit liikkuvat tiiviissä parvissa, joten sivusaalista saadaan hyvin harvoin.
Jokainen kalalaji ja kalastusyritys on kuitenkin erilainen. Usein tarvitaankin erilaisia apukeinoja, jotta kalastuksesta saadaan kestävää. Alla on joitain esimerkkejä.
1. Merensuojelualueet (Marine Protected Areas, MPA:t)
Merensuojelualueet eli MPA:t ovat merialueita, joissa tietty toiminta, kuten kalastus, on rajoitettua tai kokonaan kiellettyä. Alueita voidaan kutsua myös nimillä merikansallispuistot, merisuojelualueet tai suojellut merialueet.
Merensuojelualueella kalastusta on rajoitettu tai se on kokonaan kielletty. Muutaman vuoden kuluttua, kun kalat ovat lisääntyneet ja kanta kasvanut, kaloja ui yhä enemmän myös suojelualueen rajojen ulkopuolelle ja siellä oleviin kalastusverkkoihin.
Maailmassa on yli 14 000 merensuojelualuetta. Tutkijoiden mukaan niistä on hyötyä sekä ihmisille että ympäristölle, sillä ne kasvattavat kalakantoja ja tuottavat entistä suurempia kaloja.
On kuitenkin monia merensuojelualueita, jotka eivät todellisuudessa suojele kaloja tai ympäristöä. Näiltä alueilta puuttuu usein rahaa ja hallinto, joita suojelu edellyttäisi. Tällaisia alueita kutsutaan ”paperipuistoiksi” (paper parks). Vaikka alue siis on paperilla merensuojelualue, oikeasti mikään ei estä kalastajia kalastamasta siellä.
Ongelmista huolimatta MPA:t voivat olla tehokas keino säilyttää kalakannat tulevaisuutta varten.
Paras tapa oppia lisää merensuojelualueista on käydä interaktiivisella Protected Planet - sivustolla, jossa on yksityiskohtaista tietoa maailman merensuojelualueista ja kansallispuistoista.
- Mene osoitteeseen https://www.protectedplanet.net/marine ja tutustu siellä oleviin karttoihin ja kaavioihin.
- Missä sijaitsee maailman suurin MPA ja minkä kokoinen se on? Minkä takia niin suuren suojelualueen perustaminen olisi vaikeaa Pohjanmerellä?
- Mikä on ”Green List” ja miksi se on tärkeä?
2. Sivusaaliiden torjunta
Aivan kuten isäni, kalastajat ympäri maailmaa yrittävät keksiä uusia ideoita sivusaaliiden vähentämiseksi. Esimerkiksi Skotlannissa koljan pyynnissä uudenlaiset pyydykset ovat vähentäneet sivusaaliita jopa 60 prosenttia. Toinen esimerkki on Australia. Siellä eräs hummerin pyyntiyritys otti käyttöön uudentyyppiset välineet, jotta merileijonat eivät juuttuisi pyydystyksiin. Kuolleiden merileijonien määrä laski nollaan.
Lue lisää siitä, miten kalastusyritykset taistelevat sivusaalista vastaan
3. Laittoman kalastuksen pysäyttäminen
Laittoman kalastuksen estämiseksi tehdään lujasti töitä. Esimerkiksi hammaskalaa ei saatu moneen vuoteen, koska laittomat kalastajat olivat romahduttaneet sen kannan. Kuusi suurta kalastusyritystä ryhtyi kuitenkin yhdessä toimiin, joiden ansiosta hammaskalan laiton kalastus on loppunut lähes täysin. Kannat elpyvät ja hammaskala on palannut ruokalistoille!
Lue lisää siitä, miten merirosvot laitettiin kävelemään lankkua pitkin
4. Kalastuskiintiön jakaminen
Vuonna 2001 Yhdysvaltain länsirannikolla meren pohjalla elävien kalalajien kannat olivat romahduksen partaalla. Pelastaakseen elinkeinonsa kalastajat joutuivat vetämään aluksensa vesiltä ja miettimään uusia tapoja kalastaa. He keksivät uuden menetelmän: kalastuskiintiön jakamisen.
Kalastuskiintiö on se määrä kalaa, joka voidaan pyytää kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi. Kalastuskiintiön jakaminen tarkoittaa, että tuo määrä jaetaan alueella kalastavien alusten kesken. Sen sijaan, että kaikkien annettaisiin pyytää niin paljon kalaa kuin pystyvät aina kiintiön täyttymiseen asti, jokainen alus saa osuuden suurimmasta sallitusta saaliista. Näin alukset voivat kalastaa osuutensa silloin, kun haluavat ja pystyvät – tai luovuttaa osuutensa muille, jos eivät itse sitä voi kalastaa.
Lue, miten kalastuskiintiön jakaminen Yhdysvaltojen länsirannikolla muutti suunnan pohjakalojen kalastuksessa
5. Kalankasvatus
Kaikkea kalaa ei tarvitse pyytää merestä, vaan voimme myös kasvattaa kaloja. Siten voimme vähentää meren kalakantojen kysyntää ja kalastuspainetta. Kalojen kasvattamista kutsutaan vesiviljelyksi. Suuri osa maailmassa syödystä kalasta on nykyään viljeltyä.
Kestävä kalankasvatus voi auttaa turvaamaan tulonlähteet, työpaikat sekä ihmisten turvallisen ja ravitsevan ruoan saannin. Tämä on erityisen tärkeää kehitysmaissa. Jos kalankasvatusta ei toteuteta kestävästi, sekin voi vahingoittaa ympäristöä, eläimiä ja kasveja.
Eräs ongelma on, että kasvatettaville kaloille annetaan monesti ravinnoksi muita, pienempiä kaloja. Vesiviljely ei tällöin tuotakaan ”uusia” kaloja vaan pikemminkin muuntaa pienet, vähempiarvoiset kalat suuremmiksi ja arvokkaammiksi. Monet tutkijat pyrkivät parhaillaan selvittämään, voidaanko kalojen ruokinnassa käyttää pienten kalojen sijasta esimerkiksi hyönteisiä, leviä ja muita kasviperäisiä vaihtoehtoja. Nykyään suuri osa vesiviljelyssä kasvatetuista kaloista ruokitaan pikkukaloilla tai soijapohjaisilla tuotteilla.
Opi lisää vesiviljelystä
6. Sininen kalamerkki
Kestävä kalastus on maailmanlaajuinen haaste, joka koskee monia kalastajia. Pyydettiinpä kala tai äyriäiset miten kaukana tahansa, ne päätyvät lopulta ravintoloihimme, kalatiskeillemme ja ruokakauppoihimme.
Olemme siis kuluttajina osa haastetta. Mutta miten voimme tietää, mitkä ostamistamme ja syömistämme tuotteista ovat vastuullisesti pyydettyjä ja mitkä eivät?
Kuten sadat muut kalastusyritykset ympäri maailman, myös isäni yritys on sertifioitu kestäväksi Marine Stewardship Council (MSC) -järjestön sertifikaatilla.
MSC on riippumaton järjestö, jolla on tiukka standardi kestävälle kalastukselle. Standardin avulla tarkistetaan, että kalastus on sopivalla tasolla eikä meriympäristöä vahingoiteta.
Jos kalastusyritys pystyy osoittamaan, että sen kalatuotteet täyttävät standardin vaatimukset, saa se käyttää niissä sinistä ympäristömerkkiä. Kaikilla kalan käsittelyyn osallistuvilla yrityksillä täytyy lisäksi olla jäljitettävyyssertifikaatti, jotta sertifioitu kala ei sekoitu sertifioimattoman kalan kanssa.
Työskennelkää pienryhmissä tai yksin ja valitkaa yksi edellä mainituista tavoista torjua liikakalastusta. Yrittäkää piirtää kuva, jonka avulla voitte selittää menetelmän toiminnan muulle luokalle.
Löydät lisätietoa kunkin ratkaisun alla olevista linkeistä. Voit etsiä tietoa myös muualta. Lisätietoa löytyy myös alla olevista linkeistä ja videoista.
Meremme tarvitsevat meitä. Jos työskentelemme yhdessä ja teemme vastuullisia valintoja, varmistamme, että tulevaisuuden sukupolvetkin voivat nauttia merenantimista ja meristä, jotka ovat täynnä elämää.
Built with Shorthand